menesty muuttuvassa maailmassa.
Mika Kauppinen
Tarvitsemme hyviä tapoja oppiaksemme pois vanhoista ja huonoista tavoista tai kehittääksemme itseämme. Näiden kahden asian erottaminen ja tunnistaminen on tärkeä huomio kun kehitämme itseämme, vaikkakin molemmat tähtäävät parempaa tulevaisuuteen.
Brian Tracyn mukaan tarvitsemme kolmea asiaa kun haluamme oppia uusia tapoja: päätöksen, itsekuria ja päättäväisyyttä. En voisi olla enempää asiasta samaa mieltä. Tälle on olemassa helppo englanninkielinen muistikaava: DDD (Decision, Discipline, Determination). Oppimiseen ja ajanhallintaan liittyen Mark Twain sanoi aikoinaan, että tulisi syödä elävä sammakko ensimmäisenä aamulla, niin voi olla varma että loppupäivän voi olla rauhassa eikä mitään pahempaa voi enää sattua. Nämä kaksi muistikaavaa: ”DDD” ja ”Elävän sammakon syönti” toimivat loistavana yhdistelmänä oppiessamme jotain uutta ja tehdäksemme sen tehokkaasti.
Aivan ensiksi tarvisemme päätöksen siitä, että aiomme oppia uuden tavan, joko siis paremman tavan vanhan tilalle tai sitten täysin tyhjän päälle. Tämän jälkeen tarvitsemme itsekuria ja sitä tarvitsemme kahteen eri asiaan. Alussa tarvitsemme itsekuria aloittaaksemme harjoittelun ja motivoidaksemme itseämme. Tämän jälkeen itsekuria, että jaksamme tehdä riittävän monta toistoja tai harjoitusta. Mutta mikä on sitten riittävä määrä toistoja ja harjoituksia? Tarvittava määrä on, että uudesta toiminnosta tulee meille automaattinen toiminto – automaatio. Olet varmaan kuullut tarinan Pavlovin koirista? Mihin sitten tarvitsemme päättäväisyyttä ja mikä on sen ero itsekuriin? Päättäväisyyttä tarvitaan siihen, että pystymme ja voimme luopua itsekurista. Päättäväisyyden erona itsekuriin, uutta tapaa opetellessa, on se että päättäväisyys muokkaa automaattisista toiminnoistamme osan meidän persoonaamme ja tätä kautta uuden opitun tavan. Kuinka sitten voimme erottaa sen, onko jokin tapa meille automaatio vai osa meidän persoonaa? Helposti, kysymällä kaverilta, joka on riittävän rohkea ja hyvä ystävä. Hän kertoo varmasti sen, että mikä sinun tavoistasi on osa persoonaasi ja mikä opittua automaattista toimintoa.
Helppoa, eikö totta? Olen itse tehnyt päätöksen opetella enemmän Jazz –tyylistä soittotapaa blues- ja rock –tyylisen soittotapani tilalle ja olen tässä vaiheessa siinä tilassa, että itsekurille on kovaa käyttöä. Olisi niin helppoa palata takaisin helpompaan ja samalla jo opittuun, ns. mukavuusalueelle, eikä tehdä kovaa ja raskasta työtä uusien, vaikeiden ja raskaiden asioiden parissa, nimeltään Jazz-musiikki. Olen päättänyt syödä sammakkoni ja opetella Jazz –musiikkia aina ensimmäisenä kun tartun kitaraan vaikka sen tuntuisi vaikealle, raskaalle ja isotöiselle. Uskon vahvasti, että kova työ oikeiden ja tärkeiden asioiden parissa tuottaa tulosta enemmän kuin työ mukavien, helppojen, nopeiden ja ei niin tärkeiden asioiden parissa. Tulevaisuudessa tulen soittamaan Jazzia uskottavasti ja mikäli kaverini saavat minut kiinni bluesin ja rockin harjoittelusta ennen Jazz opintojani niin lupaan syödä hatull… elävän sammakon!